Laatua

Myymme kanadalaisten sonnien spermaa
parantamaan LEHMIEN KESTÄVYYTTÄ TASAPAINOISEN JALOSTUKSEN keinoin

 
AlhaistenAyrshire
 

ILOITSETKO ILONISTA?

 

Kesän suurin karjanäyttely on ohi. Tuntuu, että akut on ladattu taas pitkäksi aikaa, kun on tavannut muita karjaihmisiä ja nähnyt liudan todella upeita lehmiä. On aina komeaa tulla palkituksi jalostustyöstään - silloinkin kun kyse on uuden eläinmateriaalin hankinnasta ja kunnia jalostuksesta kuuluu toisille. Mutta vähintään yhtä hienoa on saada katsella huippueläinten valintaa luokkavoittoon silloinkin kun oma eläin jää rivin häntäpäähän. Hyvän eläimen katselu tuo hyvän mielen tullessaan riippumatta siitä, onko se lähtöisin omasta vai jonkun toisen navetasta. Näyttelyn loppuhuipennus oli tänä vuonna vertaansa vailla: Voisiko parempaa päätöstä toivoa suomalaiselle karjanäyttelylle, kuin että suomalaisen jalostustyön tulos pesee koko tuontisuvuista polveutuvan porukan?

Vaikka suomalainen ayrshire on melkoisen kirjavaa ruotsalaisen ja norjalaisen geeniaineksen sekoittamisen jälkeen, löytyy navetoistamme vielä myös todellisia helmiä. Nämä helmet tulisi hyödyntää ainakin tilakohtaisessa jalostuksessa. Ilonan kohdalla näin on tehty: kolme tytärtä jatkaa emän jalanjäljissä, ja Ilona on toivon mukaan taas kantavana. Näin siitä huolimatta, että Ilonan lehmäindeksi on vain -3. Jos talossa tehtäisiin jalostussuunnitelma,  tietokone suosittelisi Ilonalle armotta lihasonnia. Perusteena suositukselle kerrottaisiin varmaan, ettei se  kuitenkaan periytä yhtä hyvää jälkeä kuin se itse on - sillähän on negatiivinen jalostusarvo!

Pysähdyin näyttelyn jälkeen miettimään, mitä Ilonan indeksi -3 oikeastaan tarkoittaa? Ilona itse edustaa sellaista lehmää, jonka jokainen karjanomistaja varmasti ilomielin ottaisi navettaansa: Sen utare on upea vielä seitsemännen poikimisen jälkeen, paras tuotos on yli 9500 kiloa, se on täysin terve, tiinehtyy mukisematta vuodesta toiseen, ja on todellinen superpersoonallisuus luonteeltaan. Ei indeksi oikeastaan kerro lainkaan siitä, voisiko Ilona jättää itsensä kaltaisia jälkeläisiä. Indeksi kertoo vain siitä, ettei Ilona todennäköisesti periytä valtakunnan tavoitteen mukaisia jälkeläisiä, vaan on jo ikänsäkin puolesta auttamattoman vanhentunut. Mutta vaikka Ilonan tytärten geneettiset mahdollisuudet huikeisiin valkuaistuotoksiin eivät olisikaan valtakunnan tavoitteita vastaavia, niin sen tyttäret, joiden isät kuitenkin ovat valiosonneja (omissa maissaan) todennäköisesti lypsävät sen minkä emänsäkin. Rakenneominaisuudet periytyvät voimakkaasti, joten hyvää rakennesonnia käytettäessä on todennäköistä, että tytärten utareet ovat hyviä. Onhan Ilonan emänkin utare edelleen kasassa ja täydessä tuotannossa. Mitä vahinkoa voisi tulla siitä, että Ilonan tytärten geneettinen kyky tuottaa maitoa onkin 20 indeksipistettä alhaisempi kuin karjan parhaan indeksilehmän? Vuositasolla voidaan hävitä kaksi hajonnan yksikköä, eli viitisensataa kiloa, mutta jos Ilonan tyttäret jaksavat lypsää omaa tuotostaan vuosia ja näin vähentää karjan uudistustarvetta, saavutetaan lopulta huomattava taloudellinen hyöty.  

On melkoinen vahinko, että kestävyytensä jo osoittaneet lehmät ovat niin armotta jalostuksellisesti vanhentuneita, ettei niistä lähes koskaan osteta poikia keinosiemennykseen silloinkaan, kun niiden indeksi riittäisi. Nuoremmista polvista löytyy useimmiten vielä korkeampia jalostusarvoja, ja ne porhaltavat vauhdilla vanhuksien ohi ostotilaisuuksissa. Geneettiset trendit näyttävät hienoilta kun sukupolvien välinen aika on lyhyt. Vauhti on kova, mutta kuka tietää, mihin ollaan menossa? On täysin mahdollista ostaa sonneja samasta emäsuvusta sukupolvesta toiseen, vaikka kukaan emistä ei olisi nähnyt kolmatta poikimista. Jalostusarvot nousevat entisestään kun pojat on ostettu jo ensikoista. Tietokoneet raksuttavat aina vaan upeampia numeroita, ja matemaatikot myhäilevät kansainvälisen virtuaalijalostuksen ikuisessa kilpajuoksussa menestyessään. Eikä kukaan välitä siitä, paljonko pakolliset poistot ja korkeat uudistuskustannukset velottavat karjanomistajan rahapussia.

 
ilona

Ilona (Mäkelän Ulaus - Alatalon Parkki)
Omistaja: Päivi Eronen ja Jouni Paakkonen

 
web-design set-print