Laatua

Myymme kanadalaisten sonnien spermaa
parantamaan LEHMIEN KESTÄVYYTTÄ TASAPAINOISEN JALOSTUKSEN keinoin

 
AlhaistenAyrshire
 

INDEKSEISTÄ (v. 2001):

jasmiini
 

Tässä kuvassa poseeraa lehmä, joka edustaa suomalaisen ayrshirejalostuksen terävintä kärkeä. Indeksiä on +31 ja maitoakin parhaana kolmesataavitosena 11600 ja risat, strateginen prosentti 3,7. Kuten meille on huolella opetettu, seuraavan sukupolven emät tulee valita nimenomaan kokonaisjalostusarvon perusteella; onhan kokonaisjalostuarvo muodostettu painottamalla taloudellisesti tärkeimpiä ominaisuuksia parhaan nykytietämyksemme mukaan. Ainakin teoriassa.

 
nauru
 

Entäpä sitten nämä uudenuutukaiset Jalostuksen Jarrut - kaikille kunnon indeksinikkareille harmaita hiuksia aiheuttavat rakennesonnien jälkeläiset? Tässä kuvassa on niistä yksi: heinäkuussa poikinut ensikko A.Nauru, (Trident) syyskuun mittalypsy 32,3 kg , odotusarvo -1. Moisen miinuslehmän käyttö seuraavan sukupolven emänä olisi kai silkkaa kansalaistottelemattomuutta. Helpointa olisi jos me indeksien lähdetiedostojen ylläpitäjät (lue lehmänlypsäjät) inisemättä toimisimme ohjeiden mukaan ja pyrkisimme jalostamaan lehmillemme yhä hienompia jalostusarvoja kansainvälisissä taulukoissa julkaistaviksi.

Valitettavasti suomalainen maajussi on niin itsepäiseksi ihan itsekseen jalostunut, että kääntää nämä itsestäänselvyydet mieluusti päälaelleen. Tästä lehmän ja parren välisestä näkökulmasta katsottuna koko jalostusohjelma on tehty vain ja ainoastaan meitä karjanomistajia palvelemaan. Eivät meidän lehmämme ole ollenkaan olemassa indeksejä tuottaakseen, vaan ainoastaan maitoa ja vasikoita. Indeksejä tuotetaan sitä varten, että me niiden avulla onnistuisimme jalostamaan yhä paremmin meidän tarkoituksiimme sopivan lehmän.

Nyt pitäisi sitten tehdä suuria päätöksiä: Siemennänkö tämän Jalostuksen Jarrun lihasonnilla, ja jätän lehmävasikan uudistukseen ylemmän kuvan huippuperiyttäjästä? Tietokoneen ruudulla se vaikuttaisi järkevimmältä ratkaisulta. Ei liene vaikeaa arvata, kummasta luovun: korkeista jalostuarvoista vai hermoistani aamulypsyllä? Olen 18 vuotta käyttänyt jalostukseen ainoastaan sonneja, joiden utarerakenneindeksi siemennyshetkellä on yli 100. Tulos näkyy yläkuvasta. Nyt on tullut aika yrittää oikotietä, vaikka se sitten maksaisi ne indeksit. Onneksi jalostusarvot eivät kuulu maidon hinnoitteluperusteisiin...

Asiaa käytännössä valaistakseni kutsun kaikki ne, joita rakennesonnien runsas käyttö epäilyttää, meille aamulypsylle itselleen parhaiten sopivana ajankohtana. Luvassa on yläkuvan lehmän lypsyn lisäksi vahvat aamukahvit. Lisäksi lupaan konjakkipaukut kaikille, jotka saavat ko. lehmään lypsykoneen kiinni ilman, että ilmoille pääsee mitään hörinöitä (siis sen paremmin koneesta kuin emännästäkään...) Naurun lypsän mielihyvin edelleen itse.

Ohessa vielä piristykseksi lisää suomalaisen ayrshirejalostuksen helmiä:

 
apila jessika
 
web-design set-print