Laatua

Myymme kanadalaisten sonnien spermaa
parantamaan LEHMIEN KESTÄVYYTTÄ TASAPAINOISEN JALOSTUKSEN keinoin

 
AlhaistenAyrshire
 

VERTAILUJA (v.2004)

 

Tein vuoden vaihteessa Ajankohtaista -palstalle vertailuja suomalaisen ja kanadalaisen eläinaineksen välillä omassa karjassani. Nyt kun kaikilla lehmillä on luokituspisteet, päätin kasata sekä tuotos- että rakennevertailut yhteen paikkaan, josta niitä voi helposti tutkia.

Lyhyesti voisi todeta, että 50% kanadalais- tai jenkkisukuiset ayrshiret lypsävät joko yhtä hyvin tai paremmin kuin suomalaiset. Karjan ensikkojen herumisennätys on Galantin tyttären nimissä. Vähintään 75% kerettiläisverta kantavia on vasta kaksi, joten niiden suhteen on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä. Molemmat kuitenkin heruivat ensikkona reilusti yli 30 kg, ja Nova on kolmannen poikimisen jälkeen herunut yli 50 kg.

TUOTOKSET JA KESTÄVYYS:

Ensimmäiset keretit ovat N-vuosikertaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana, vuoden vaihteeseen mennessä, meillä on poikinut 12 kerettiä (näillä tarkoitan siis sekä Kanadalaisesta että USAlaisesta isästä syntyneitä lehmiä) ja 7 kotimaista ensikkoa. Luvut ovat niin pieniä, että sattumalla on paljon osuutta tuloksiin, mutta jonkinlaista suuntaa ne varmasti antavat. Käsittelen seuraavassa siis vuosina 1999-2001 syntyneitä lehmiä, yhteensä 19 kpl.

Kereteistä on tähän mennessä poistettu yksi (uudistusprosentti 8,3), joka kolmannen poikimisen jälkeen jäi kolmivetimiseksi. Kotimaisista on poistettu kolme (uudistusprosentti 43): Yksi ensikkona huonon rakenteen ja tyypin takia, sekä kaksi toisen poikimisen jälkeen, toisen syynä kolmivetimisyys ja raskas tyyppi, toinen oli tuotokseltaan heikko sekä huonorakenteinen. Yksikään poistoista ei ole ollut "pakollinen", vaan poistettu lehmä on antanut tilaa uudelle ensikolle.

Kerettiläisten ensikkojen keskiheruminen on ollut 34,3 kiloa, vaihtelu 29,5-37,6 kg. Yksi ensikko on jäänyt alle 30 kilon ja 4 on mennyt yli 35 kg:n. Kotimaisten ensikkojen keskiheruminen on ollut 32,7 kiloa, vaihtelu 27,0-36,2kg. Yksi on jäänyt alle 30 kg ja kaksi ylittänyt 35 kg.( Tämä vertailu on laskettu vuoden 2003 loppuun asti. Vuonna 2004 poikinut A.Pippuri, isä Galant, herui 39,7 kg.)

Ensikkovuoden 305 päivän tuotoskeskiarvot ovat kerettiläisillä 8937-3,91-3,38 ja kotimaisilla 8495-3,97-3,58. Kotimaisissa on mukana vain 6 ensikkoa, koska yksi poistettiin kesken ensikkokauden. Tuotoksissa näkyy selvästi se, että kanadalaisristeytykset eivät häviä meille yhtään maitomäärissä, mutta valkuaisprosentti niillä on heikompi.

Koko karjan tasolla on viimeisten kolmen vuoden aikana vaihdettu 2/3 eläinaineksesta "rakennevahvistetuksi". Mitä olen menettänyt ja mitä saanut? Keskituotos oli vuonna 2001: 9834-4,2-3,5 ja vuonna 2003: 10568-3,9-3,4. Soluluku oli 2001 keskimäärin 229 000 ja poikimaväli 391 päivää. Vuonna 2003 joulukuun 12 kk:n keskiarvot olivat 180 000 ja 373 päivää. Tuotos on noussut, valkuaisprosentti laskenut, rakenne, terveys ja hedelmällisyys parantuneet. Kaikkea ei tietenkään voida lukea sen paremmin ansioksi kuin syyksikään, koska sattuma ohjaa tuloksia todella paljon. Esim. valkuaisprosentti on laskenut myös kotimaisella aineksella keskituotoksen nousun myötä. Kotimaisten koko vuoden karjassa olleiden lehmien keskivalkuainen oli  vuonna 2003  3,32.  Koko vuoden karjassa olleiden kerettiläisten keskivalkuainen vuonna 2003 oli 3,40.

RAKENNE:

Rakenteen osalta voi silmämääräisesti sanoa heti, että lehmien rakenne on parantunut selvästi. Erityisesti utareen kiinnittyminen, lypsytyyppi, jalat ja luuston laatu, utarekudoksen laatu ja vedinten sijainti sekä muoto ovat parantuneet. Lypsytyö on helpottunut selvästi. Tulppausta tai utareliivejä ei tarvita, eikä kolmivetimisiä ollut vuoden vaihteessa yhtään.  12 poikineesta keretistä vain yhdellä jäi maavara alle 50 sentin, 6:sta arvostellusta kotimaisesta 2 pääsi yli ja 4 jäi alle 50 sentin. Arvostelematta jäänyt suomalaisensikko oli rakenteellisesti koko ryhmän heikoin, joten sen arvostelu olisi heikentänyt rakennekeskiarvoja kaikilta muilta osin, paitsi muodon ja etukiinnityksen suhteen. Mielenkiintoinen havainto on se, että keskisiteet ovat kanadalaisilla ensikoilla heikompia kuin kotimaisilla. Käytännössä ne näyttävät kuitenkin erittäin vahvoilta, eikä yksikään ole pettänyt. Myös kotimaisilla ensikoilla on ollut erittäin hyvät keskisiteet, Oikeeta ja Pikkunooraa lukuunottamatta. Oikee poistettiin nimenomaan revenneen keskisiteen ja huonon tuotoksen takia. Kanadalaisista Optiolla, Naurulla ja Napilla on huonot etukiinnitykset. Naurun etukiinnitys petti toisen poikimisen jälkeen, mutta Option ja Napin utareet ovat pysyneet erittäin vahvan keskisiteen takia hyvin kuosissaan. Naurullakin keskiside piti vetimet vierekkäin ja lypsyn vaivattomana, vaikka utareen muoto heikkeni etukiinnityksen "tipahtaessa". 

Ohessa on yhteenvetoja karjan luokituspisteistä sukutaustan mukaan eriteltynä. Koko karja on nyt luokitettu.

 

taulukko 1: Koko karjan luokituspisteet ja keskiarvot:

 
luokituspisteet
 

taulukko 2: Rungon luokituspistevertailut:

 
utarepisteet
 

taulukko 3: Jalkojen luokituspistevertailut:

 
jalkapisteet
 

taulukko 4: utareen luokituspistevertailut:

 
runkopisteet
 
web-design set-print